LaiskaLaiskaLaiskaLAISKA. Siinä hienosti tiivistettynä pari viime päivää. Pitäis olla niin kuin vasen kuva, mutta on täydellisesti oikean puoleinen tällä hetkellä - valitettavasti.
En tiiä nyt yhtään mikä mulla on. Täs oli vähän aikaa silleen, et jaksoin panostaa kirjotuksiin, urheilla, syödä kohtuullisesti yms. MUT nyt kaikki on levinny käsiin vaihteeks.
Mulla on ollu hienoja suunnitelmia kaiken maailman tehopäivistä, mut silti oon vaan löhönny sängyssä, ollu koneella ja syöny. Tänään on menny ahmimisen puolelle jopa ;(
Mulla on ollu hienoja suunnitelmia kaiken maailman tehopäivistä, mut silti oon vaan löhönny sängyssä, ollu koneella ja syöny. Tänään on menny ahmimisen puolelle jopa ;(
Oltiin K:n kanssa shoppailemassa 6 tuntii ja oli kyllä ihan kivaa. Saatiin taas kunnolla puhuttua kaikesta ja löydettiin kummatkin bilevaatteet huomiselle illalle :) Kääntöpuolena iski kauhee ahdistus tätä kroppaa kohtaan ja sen kruunas se, että käytiin mäkissä. Illalla vetäsin kotona vielä puolikkaan paahtoleipäpussin ja muuta mukavaa. Jeejee. Ja psykaahan en oo siis lukenu yhtään. Sellaset 100 sivuu pitäis lukee maanantaiks. Oh shit.
Joogassa kävin kerran tällä viikolla, vaikka piti käydä ainakin 3 kertaa. Hyvä minä. En viitti ees kuvailla kuinka paljon ällötän itteeni nytte. Päässä pyörii vaan kysymys: MIKSI oi MIKSI?
Mulla ois paljon parempi olo, jos urheilisin, söisin terveellisesti ja opiskelisin enemmän, joten MIKSI en tee niin?
Eniten ihmetyttää se, et en tajuu, et miks mua ahdistaa kaikki nyt näin paljon. Perjaatteessa kun asiat on ihan OK:sti. Kaveritilanne on suht. hyvällä mallilla, enkä tunne itteäni kovinkaan yksinäiseks. Mulla on ihan kivat hiukset ja ihokin on parantunu paljon. Tiiän et näyttäisin oikeesti aika hyvältä ku saisin ainaki 10 kiloa pois. Silti mä vaan tuhoon itteeni. Kai tässä nyt eniten vaikuttaa toi koulu. Se oikeesti saa mut aika sekasin. Mä en vaan jaksais enää lukea. Ja nyt ei pitäis oikeesti muuta tehäkkään.
Eniten ihmetyttää se, et en tajuu, et miks mua ahdistaa kaikki nyt näin paljon. Perjaatteessa kun asiat on ihan OK:sti. Kaveritilanne on suht. hyvällä mallilla, enkä tunne itteäni kovinkaan yksinäiseks. Mulla on ihan kivat hiukset ja ihokin on parantunu paljon. Tiiän et näyttäisin oikeesti aika hyvältä ku saisin ainaki 10 kiloa pois. Silti mä vaan tuhoon itteeni. Kai tässä nyt eniten vaikuttaa toi koulu. Se oikeesti saa mut aika sekasin. Mä en vaan jaksais enää lukea. Ja nyt ei pitäis oikeesti muuta tehäkkään.
Tulevaisuus riippuu ihan liikaa seuraavista kuukausista ja se saa meiän koulussa monet muutki hajoilemaan. Yks aika hyvä tuttu, joka on aina ollu tosi ilonen ja positiivinen, masentu yhtäkkiä ihan täysin. Se käy psykologeilla jne. Kaikki lähinnä ton vitun koulun takia. En ois koskaan uskonu et tolle kyseiselle ihmiselle käy noin. Se on tosi pahassa jamassa ja mua ahdistaa se ihan hirveesti. Mä oon aina pitäny sitä tosi vahvana ihmisenä ja tuntuu kauheelta huomata, ettei se ookkaan sitä. En osaa selittää oikee tätä mun tunnetilaa, mut jotenki outoo vaan huomata, et lähellä on ihmisiä, joilla on kans jotain psyykkisiä ongelmia.
Toi sai mut vaan miettimään enemmän itteeni ja jotenki taas ahdistumaan siitä, miten paljon mun elämä pyörii ruuan ympärillä. Mä en oikeesti pysty elää yhtään päivää, ilman et suunnittelen tarkalleen, mitä kyseisenä päivänä syön. Harvoin se toteutuu ja sit ahdistaa. Muutenki mun on pakko aina suunnitella KAIKKI tosi tarkkaan. Mun täydellisyyden tavottelu ajaa mut ihan loppuun. Mä en ees oikee onnistu missään, joten oon joku feikkiperfektionisti. Kyl mä onnistun. Kai mä onnistun? PAKKo onnistua.
PS. Nyt tulee varmaan aika pitkä tauko kirjottelemisen kanssa, koska aion keskittyä kirjotuksiiin.. PAKKO saada kontrolli tähä elämään!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti